Erillinen pataljoona 4 oli  Päämajan Tiedusteluosaston alainen erillisyksikkö, joka vastasi Suomen Päämajan kaukopartiotoiminnasta jatkosodan ja Lapin sodan aikana.

1. KOMPPANIA, OSASTO VEHNIÄINEN

Päämajan Tiedusteluosaston alaisena toimi talvisodan jälkeen neljä alatoimistoa. Näistä yksi, alatoimisto U2/V, oli evakuoitu Viipurista Lahteen. Toimistolla oli kaksi raja-asemaa, joista toinen Lappeenrannassa ja toinen Rautjärvellä. Alatoimiston palveluksessa oli rauhan oloissa kahdeksan tiedustelijaa. Salainen tiedustelutoiminta Karjalan kannaksella aloitettiin heti talvisodan jälkeen keväällä 1940.

Rinnan salaisen partiotiedustelun kanssa alatoimisto varautui perustamaan tarvittaessa kolmekymmenmiehisen kaukopartio-osaston. Henkilöstön täydennystä varten valittiin ennalta tunnetut henkilöt ja hankittiin heille tarpeelliset siirrot sodan varalta. Näin valitut kutsuttiin kertausharjoituksiin, joissa heille annettiin kolmen viikon mittainen koulutus.

Osasto Vehniäinen koottiin ja perustettiin hieman ennen yleistä liikekannallepanoa. Jatkosodan alkaessa kokemusta oli kertynyt jo jonkin verran: varusteet olivat tyydyttävät, ja Kannaksen maastot hyvin tuntevat miehet parasta henkilökuntaa, jota saatettiin toivoa.

Ennen kesäkuun 22. päivää 1941, jolloin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, alatoimisto U2/V oli lähettänyt Neuvostoliiton alueelle Kannakselle seitsemän sellaista kaukopartiota, joiden toiminnan tarkoitus ei enää liittynyt rauhanajan tilannekuvan ylläpitoon, vaan uuteen sotaan.

Osasto Vehniäinen teki välirauhan aikana viisitoista tiedustelumatkaa ja jatkosodan aikana yhteensä 75 kaukopartiomatkaa. Kauimmainen partio kävi Arkangeli–Vologda-rautatien itäpuolella, noin 300 kilometriä etulinjasta. Ajallisesti Osasto Vehniäisen pisin partiomatka Kannaksella kesti 51 vuorokautta (16.6.–4.8.1944).

Osasto Vehniäisen kaukopartioiden pääasiallinen tehtävä oli aina tiedustelu. Sen ohessa, etupäässä kesällä 1941, Karjalan kannaksella panostettiin rautatietä junien suistamiseksi.

Tiedustelutiedot viestitettiin kotiin päivittäin. Yhteysvälineenä oli Kyynel-radio. Kesällä 1941 sillä pystyttiin vain lähettämään sanomia, ei vastaanottamaan. Syksystä 1941 lähtien saatiin myös vastaanotin. Kyynel-yhteys varmistettiin niin sanotulla Töpöllä, joka oli yleisradiovastaanotin. Yleisradion kautta lähetettiin kaukopartioille viestejä normaaliin ohjelmistoon kuuluneissa asemiestiedotuksissa. Yleisradion kautta tapahtuvaa varmennusta käytettiin myös kaksipuolisen yhteyden aikana ja erityisesti kesällä 1944.

Kesästä 1942 lähtien siirryttiin jalan tapahtuvan linjojen ylityksen sijasta lentokonekuljetuksiin, jolloin yksittäiset vesitasot veivät ja hakivat kaukopartiot selustan järviltä.

Myös kaukopartioiden huolto tapahtui lentohuoltona. Esimerkiksi kesällä 1941 Karjalan kannaksen partioita huollettiin lentoteitse yksitoista kertaa; tällöin kuusi huoltolentoa lähetettiin Utista ja viisi lentoa Lappeenrannasta.

Osasto Vehniäisen erityispiirteisiin kuuluvat kesällä 1944 laaditut ns. Mattipartiot ja Mattikätköt. Matit olivat kaukopartioita, jotka jättäytyivät vihollisen selustaan puna-armeijan hyökkäyksen edetessä yli Karjalan kannaksen. Partiot aloittivat toimintansa jäätyään vihollisselustaan ja käyttivät täydennyksinään alueelle ennalta laadittuja Mattikätköjä.

Osasto Vehniäisessä palveli eri aikoina yhteensä 129 partiomiestä. Heistä kaatui tai katosi partiomatkoilla 34. Lisäksi kaksi lottaa hukkui Syväriin talvella 1942. (Tappiot vuosittain: vuonna 1941 menetettiin viisi, vuonna 1942 kuusitoista, vuonna 1943 yksi ja vuonna 1944 kaksitoista henkilöä.)

Osaston päällikkönä palveli kapteeni/majuri Hannes Vehniäinen, joka oli toiminut aiemmin tiedustelu-upseerina Puolustusvoimien ulkomaaosaston Viipurin alatoimistossa.